Aika on kamala. On taantumaa, työttömyyttä ja kaikkea muutakin epämiellyttävää. Tekee ihmiselle suorastaan pahaa, kun ei saa 2000 euroa tai enempää kuussa. Siitähän joutuu ihan pulaan.

Ja sitten yhtäkkiä aletaan syyttelemään maahanmuuttajia? Kun ne tulee tänne, ja vie meidän työpaikat, ja rahat muutenkin tukien muodossa, kun ei kunnon punaniskasuomalaisella ole enää varaa elää! Ja ihmiset lähtee vielä mukaan tähän vihanpitoon??

Minä olen itse tehnyt yli neljä vuotta jo pätkä- , osa-aika- ja vuokratöitä. Minkäänlaista lomaa ei ole nähtykään, aina on vain töitä ja töitä, tai sitten pelkoa niiden loppumisesta. Olen kituuttanut 500 eurolla kuussa eteenpäin, olen tehnyt kaikkia paskatöitä mitä olen vain käsiini saanut, melkein ilman ihmisarvoa. Kyllä minä kouluttautunut olen, alalla ei vain oikein ole töitä. On tehtävä sitä mihin pystyy. Varaa ei oikein ole enää opiskellakaan.

Mutta miten saisin tämänkin käännettyä maahanmuuttajien viaksi, sitä en tiedä. Tällä hetkellä teen osa-aikaista paskaduunia, ja suurin osa työkavereistani on maahanmuuttajia. Enkä ihmettele, kovin moni sisäsiittoinen punaniska ei tekisi töitä 7,5 euron tuntipalkalla. Kovin moni suomalainen ei nostaisi persettään sieltä sohvalta alle 1000 euron kuukausitulojen vuoksi. Ja sitten meillä on varaa sanoa, että maahanmuuttajat ovat jollain lailla pahasta?

Kirjoitan tästä asiasta siitä syystä, että olen huono kestämään minkäänlaista suvaitsemattomuutta. Koska olen naisena joutunut kohtaamaan epätasa-arvoa, en halua, että muut joutuvat sitä kokemaan. Lopettakaa maahanmuuttajien arvostelu. Miten kenelläkään suomalaisella on varaa arvostella ketään? Itsehän elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisellä ei ole minkäänlaista arvoa, vain sillä tuotatko Sinä jotain. Sinä, joka olet joutunut luopumaan siitä ylipalkatusta työpaikastasi ja venytät tällä hetkellä hieman senttiä, ei se ole maahanmuuttajien vika. Jos syyllisiä haluat etsiä, niin eiköhän tuota hallitusta kannattaisi arvostella ensiksi...

Kun huhtikuussa selvisi, että olen raskaana, en olisi voinut olla onnellisempi. Tämä lapsi kun ei ilmaantunut tuosta noin vaan, vähän jätetään pillereitä pois ja heilutellaan peittoja.. E-ei, tämä vaati pitkän tekoajan ja hormoneja alkuun päästäkseen. Siksi olin niin onnellinen, kun viimeinkin onnistuin tulemaan raskaaksi.

Nyt aika on kulunut, maha pyöristynyt ja elämä on ihanaa. Onnitteluita tulee joka suunnasta, sillä salaisuus tämä ei ole enää. Siitäpä pääsemme tähän maailman ärsyttävimpään kysymykseen: "noh, kumpaa toivoisit?" (kysymyksestä on olemassa myös vielä kehnompi variaatio: eikö olisi kiva, jos lapsi olisi poika?)

Olen vastannut joka kerta, että toivoisin, että lapsi olisi tyttö. Kyllä, ensimmäinen lapseni on tyttö. Hän on maailman suloisin pieni prinsessa. Tämä aiheuttaa kanssaihmisissä suunnatonta hälinää. "Mutta eikö se poika olisi kivempi?" "Teillähän on jo tyttö, kyllä teille poika voisi tulla." tai sitten tuo otsikko: "Kyllähän sen nyt poika pitää olla." Anteeksi mitävittua??

Tytöt on ihania ja suloisia! Minä olen aina toivonut, että jos saisin kolme lasta ne olisivat kaikki tyttöjä. Ei minulla mitään poikia vastaan ole, jos tulee poika, niin tulkoon, mutta voin rehellisesti sanoa, että toivoisin tyttöä. Kun kerran kysytään. Ainahan miehetkin toivovat poikaa, eikä siinä nähdä mitään ihmeellistä.

Onko lisääntyvän ihmisen siis pakko saada poika? Miksi ihmeessä? Että suku jatkuu? Kyllä suoraselkäinen nykynainen jatkaa sukuaan siinä missä mieskin, ei häntä enää "luovuteta" miehen suvulle. Kaikki tällainen paskamainen poikahehkutus on jälleen kerran jäänne ajoilta kauan ennen meitä. Miksi ihmeessä nykyihmiset pitävät vielä kiinni siitä, että poika se on saatava, se vasta on jotain, tyttö jotain vähemmän? 

Otsikko saattaa olla hieman päällekäyvä, mutta se kuvastaa hyvin minun tämän hetkisiä tunteitani.

Tässä sitä ollaan, raskaana (taas), ja mies aloitti jo nyt höpinän varpajaisista. Jouduin pari päivää oikein miettimään asiaa, ennen kuin uskalsin vastata mitään. Varpajaisiahan ei nimittäin meidän talossa vietetä, se on vissi, mutta miten selittää se vanhanaikaiselle ja sukulaisten & kavereiden mielipiteiden varassa roikkuvalle miesparalle?

Aloitin keskustelun kevyesti: "millainen olo sulla nyt on?" Kun mies vastasi, että hän voi ihan hyvin, kysyin, voidaanko jutella aiheesta, josta tulee riita. Mies hyppäsi varpailleen jo tässä vaiheessa, mutta antoi sentään luvan jatkaa. Täräytin kaikella feministin voimallani, että mikäli herra aikoo pitää varpajaiset, jotka ovat jäänne ajalta, jolloin miesten asia ei ollut olla mukana raskaudessa ja synnytyksessä, hän voisi toki pitää juhlansa. Mutta yhteenkään ultraan tai edes synnytykseen hänellä ei olisi mitään asiaa.

Hirveä vänkä vänkähän siitä alkoi.

En voi mitenkään ymmärtää, miksi mies (olettaen, että hän rakastaa hippusen verran naistaan) haluaa jättää juuri syntyneen lapsensa ja rääkätyn naisensa ja lähteä ryyppäämään. Ja sitten mahdollisesti toikkaroida vielä krapulassa seuraavan päivän. Itse en heti keksi sen epäkunnioittavampaa tai kamalampaa käytöstä naista kohtaan, joka on juuri saattanut uuden elämän maailmaan.

Eivätkä nuo miehet ole kovin innoissaan olleet järjestämässä naiselle ryyppäjäisiä heti vauvan synnyttyä. Mikä itku ja hammasten kiristys siitä syntyisi, kun se olisikin nainen, joka lähtee baanalle eikä mies!

Välillä tekisi mieli itkeä ja välillä raivota kun tästä asiasta käyn keskustelua. Kun "ainahan miehet on pitäneet varpajaisia" ja "kaikki kaverikin on pitäneet". Voisitteko miehet painua vittuun varpajaistenne kanssa! Tiedän, että kuulostan aivan telaketjufeministiltä, mutta jonkun se on aloitettava puhuminen tästäkin aiheesta. Naiset, me olemme nousseet vastarintaan jo niin monessa asiassa, että on aika poistaa jälleen yksi tasa-arvon vastainen asia tästä yhteiskunnasta! Asia ei ole suuri, mutta sen vaikutus voi olla.

Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Jos joku nainen näkee kivana sen, että mies katoaa paikalta ja lähtee juhlimaan, mikäs siinä. Kunhan kyse ei ole siitä, että varpajaiset on "pakko" pitää.

Ja itse otan mieluummin synnytykseen turvakseni ihmisen, joka oikeasti välittää minusta ja minun tuskistani, eikä vain hermoile, etteikö se vauva voisi jo syntyä, kun kohta pitäisi aloittaa bileet. Kun millään minun päähäni ei mahdu, että mies voi oikeasti olla läsnä tapahtumassa, jos häntä kiinnostaa vain mahdolliset juhlat jälkeenpäin.

Miehet, voisitteko kunnioittaa naisianne. Niitä juhlia ehtii pitää myöhemminkin. Esimerkiksi silloin, kun naisellakin on mahdollisuus niihin osallistua.